Mitä eroa on SDR:llä ja HDR:llä?
SDR ja HDR ovat oleellisia standardeja televisiokuvan kannalta – mutta mitä eroa niillä on, ja mitä merkitystä niillä on kotikäyttäjän kuvanlaadulle?
Uutta televisiota ostaessa on huomioitava monta seikkaa, ja nykypäivän monet eri tekniikat kummallisine kirjainlyhenteineen voivat tuntua aluksi hämmentäviltä. Ensimmäiseksi haltuun kannattaa ottaa lyhenteet SDR ja HDR, sillä näillä kahdella standardilla on suuri vaikutus uuden television kuvaan.
SDR on lyhenne sanoista Standard Dynamic Range. Sillä viitataan standardiin, joka oli vallitseva vanhoissa televisioissa ja litteissä näytöissä. Viime vuosina HDR – High Dynamic Range – on noussut valtaapitäväksi standardiksi, jota käyttävät niin suoratoistopalvelut kuin videopelivalmistajat. HDR-kuva on syvempi ja värikylläisempi kuin SDR. HDR säilyttää erinomaisesti yksityiskohdat myös hyvin hämärissä tai hyvin kirkkaissa kohdissa tehden kuvasta häikäisevän realistisen näköisen. Perinteisellä SDR-ruudulla toisiaan lähellä olevat sävyt sulautuvat usein yhdeksi, sillä vaikka SDR toistaa lähes 17 miljoonaa värisävyä, ei se ole mitään HDR-kuvan 1,7 miljardin värisävyn rinnalla. Jos HDR-television nimessä on 4K tai 8K, on kokemus vielä upeampi: 4K ja 8K kertovat kuvan resoluution, eli sen, kuinka monta pikseliä ruutu pystyy näyttämään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että SDR olisi muuttunut turhaksi. Monet sisällöt tuotetaan edelleen SDR-laadulla, varsinkin lineaarisen television puolella. SDR-kuva voi näyttää oikein hyvältä, ja kalibroimalla televisionsa pääsee vielä pidemmälle.